Kuka olet?
Tota, onko ihan pakko kertoa? Se meinaan vie pohjan koko tältä jutulta.
Joo, totta. Mutta kerrotko jotain kuitenkin itsestäsi?
Notota. Mä oon isosta kaupungista ja mulla on perhe.
Nainen, mies?
Tota, onko sillä väliä?
Aika monelle on, mut mennään nyt sitten tälleen jos sä haluat. Ootko sä pitkään ollut anonilli?
Joo, jotain pari vuotta. Ensin satunnaisesti ja nyt sitten enemmänkin viimeaikoina.
Miten susta tuli anonilli? Tai siis muistatko mistä se alkoi?
Joo. Mä olin varmaan just tehnyt raskaustestin kun mä eksyin vauva-lehden palstoille. Ja siellä mä tapasin ensimmäisen kerran anonillin. Tai en mä sillon tiennyt et ne "jätä se sika, ansaitset parempaa" heitot oli anonillin juttuja. Mut joo, sillon mä muistan ekan kerran törmänneeni tähän ilmiöön.
Miltä se tuntui susta?
En mä tiedä. Vähän oudolta. Aluksihan mä otin ne jutut jotenkin itseeni. Mut kai se oli ne hormoonitkin. Ja jotenkin mä muistan kun me pelättiin niskapussiturvotustestien tuloksia et ne "se on varmaan vammainen olmi" oli silleen järkyttäviä. Mut oikeesti se mun asenne oli se järkyttävä juttu. Mä vaan en tiennyt, suhtauduin jotenkin ihan kummallisesti anonilleihin. Olin jotenkin itse ihan lukossa, en ollut valmis suhteeseen niiden kanssa. Mulla on ollut aika paha lapsuus, mä luulen että se vaikuttaa näissä jutuissa.
Missä vaiheessa sun asenne muuttui?
Emmä tiiä. Siinä mahan kasvaessa mä vaan huomasin kuinka paljon hauskempia anonillikommentteja sisältävät ketjut oli. Ja sit kun äitiysloma alkoi mä ensin siivosin talon lattiasta kattoon ja sitten, no rehellisesti, eihän mulla oikein ollut mitään tekemistä paitsi notkua netissä.
Silloinko sä ensimmäisen kerran yritit anonillittää?
Joo. Mut se meni jotenkin noloksi. Kukaan ei loukkaantunut eikä se ketju saanut mitenkään tulta. Mä olin jotenkin kömpelö, tuntui että on ihan älyttömästi käsiä, jalkoja, mahaa ja huonoja kommentteja. Ja nekin oli aluksi ihan väärissä paikoissa, vääriin vastauksina ja ketjuissa jotka ei ketään kiinnostanut. Mä olisin niin kaivannut jotain sellaista turvallista anonilliä siinä alussa opettamaan mulle tän jutun.
Mut opit sitten kuitenkin itse?
Noniinno. Niiden ensimmäisten nolojen jälkeen mä vaan seurasin mitä muut anonillit teki ja liityin niihin ketjuihin kanssa. Aluksihan se oli sellasta tosi nössöä "emmätykkääjugurtista" tasoa mutta luonto ajaa tikanpojan puuhun ja sitä oppii. Oikeestaan jo ennen synnärille menoa mä opin nää perinteiset "jssap"- heitot ja "sun mies varmaan pettää sua, tutki sen kännykkä" jutut.
No entäs sitten, sulle tuli vauva, siinä ei kauheesti varmaan ehdi nillittää?
Joo ei. Mulla oli nillitysmasennus siinä kun piti vaan hoitaa vauvaa ja imettää ja vaihtaa vaippaa ja silleen. Mut sitten onneksi tuli niitä imetysongelmia ja kun kyselin apua sain taas vanhasta nillityksestä kiinni. Mä kävin vastailemassa itselleni jonain imetyskiihkoilijana ja sitten tuttipullo on parasta ruokaa- tasolla. Tosi moni oli ihan liekeissä sen keskustelun takia, siitä tuli sellanen adrenaliinimyrsky. Mä olin jotenkin löytänyt oman sisäisen anonillini.
Mut et enää käy vauva-lehden sivuilla, vai ymmärsinkö oikein?
Nojoo. Aluksi se tuntui musta hyvältä, mutta sitten se oli vähän niinkö henkkamaukan vaatteet: ihan jees, mutta kaikki tekee sitä. Samoihin aikoihin toi vauva rupes nukkumaan pidempiä päikkäreitä ja mun mies rupes tekee ylitöitä. Oli sitä vapaata aikaa enemmän. Jossain vaiheessa mä sit hurahdin taas käsitöihin monen vuoden jälkeen, rupesin neuloon vauvalle jotain nuttua tai jotain.
Ahaa. Ja sitten sä löysit käsityöblogit ja niiden anonillit?
Joo. Ensin mä surffailin noita neuleblogeja ja niissä oli pari ihan varteen otettavaa nillityspaikkaa. Vähän lussuahan se on, sellaista aloittelijoiden puuhastelua, mutta toisaalta se otetaan enemmän siellä enemmän tosissaan. Niinpä mä sit varovasti silleen aloitin siellä haukkumaan jotain lankoja ja antamaan neuvoja silmukankierrosta niin ettei niihin tulis rumia reikiä ja sellasta.
Mut nyt oot lopettanut senkin?
Eihän se oikeasti kauheesti anna kun ne ei osaa arvostaa anonillejä vaan blokkaa niitä pois tai moderoi kommentteja. Sellasta natsimeininkiä. Mä oon sit viimeaikoina ettinyt itelleni parempaa nillitettävää, tuolla on hesarissa aina joku homo-heterokeskustelu käynnissä ja sit noissa parisuhdeblogeissa on kanssa paljon enemmän anonillejä arvostavia tyyppejä. Ne pitää meistä huolta, antaa meille parempaa kommentoitavaa. Feministiblogit ei kyl oo mun juttu, parhaat niistä kieltää kommentit kokonaan ja niitä pitäisi kommentoida omas blogis. Se ei vaan ole nillityksen ideologian mukaista.
No, jos saisit valita niin millaisen blogin anonilliksi rupeisit? Mikä olisi niinkuin sun ihannesuhde?
No jos ois käsitöitä, sukupuolitauteja, homo-adoptioita ja sitten ehkä vielä vähän jotain telkkusarjajuttuja niin se ois kyllä aika ideaali kombinaatio. Mikään kauheen pitkä ei sais olla - mä tykkään lyhyesti kirjoittavista eikä kuvien ulkonäöllä mulle oo niin merkitystä. Vähän rumempi layout ois kans hyvä että sitä voisi kommentoida. Hmm... ja ehkä vielä jos sais toivoa että se blogin pitäjä kirjottaisi musta mahdollisimman usein ja sen kommentoijatkin rupeis faneiksi. Se ois niinkun mulle se unelma.
Okei, kiitos haastattelusta. Tää julkaistaan sitten anonilliblogissa. Haluatko sä että siitä otetaan toi sun ip- osoite ja selaintiedot pois kun ne näkyy mulla tässä ruudulla kokoajan kun sä vastailet tähän? Vai jätetäänkö esiin?
Mitä??? Eikun pois vaan. Ei missään nimessä saa julkaista mun tietoja. Mun työnantajahan voisi surffata niitä.
Aivan, totta. Sä et varmaan oo kotona kertonut näistä harrastuksistasi tai ystävillekään?
No en kai mä mikään hullu ole. Koko tän jutun bointti menee jos muut tietää mitä mä teen sillä vapaa-ajallani mitä mulla ton lapsen hoidosta jää. Et joku vois ajatella että mulla on liikaa aikaa ja rupeis vaatimaan multa jotain kotihommia.
Okei, eiköhän tää ollut tässä. Kiitoksia haastattelusta!

Onko anonillisi ystävä vai vihollinen? Ja mistä sen voi tietää?

Usein anonilli ajatellaan ventovieraaksi marginaalihenkilöksi johon tavanomaisesti yhdistetään kaikenlaista alatyylistä mystiikkaa. Tämä onkin tavanomaista muidenkin eliittiryhmien arvioinnissa, mutta erityisen hassua tästä tekee se, että usein anonilli on meille elämästämme tai yhteisiltä nettipalstoilta varsin tuttu henkilö. Joitain arkkityyppejä on, mutta onpahan ristiverisiäkin anonillejä tavattu luonnossa.

Ensiluokkaiset
Henkilö, joka kommentoi kaiken positiivisen ja kannustavan omalla nimellään, mutta kaiken negatiivisen anonyymisti. Usein jossain määrin tuttu. Näiden ystävien kanssa kukaan meistä ei enää tarvitse vihollisia.

Skitsoryhmä
Ihmiset, jotka haluavat keskustelun jatkuvan valitsemallaan linjalla ja koska sitä ei spontaanisti synny, ryhtyvät anonilleinä jatkamaan keskustelua saadakseen sen näyttämään joukkovoimalta. Tavanomainen tapa esim. keskustelupalstoilla tai sissimarkkinointia harjoittavien yritysten toimesta. Skitsofreenista itsekeskustelua harjoittavan anonillin voi varomattomuuttaan kartoittaa paljastamalla tämän monipersoonahäiriön muille blogin lukijoille. Muistakaa siis varoa paljastamasta kupletin juonta!

Vihaan sua ja kaikkea - persoonallisuustyyppi (VSJK)
VSJK on usein ESJF:n pahin vihollinen. Itseasiassa VSJK on myös ENFP:n sekä INFP:n vihollinen. VSJK vihaa myös televisiomainontaa, naisia, lapsia, lemmikkieläimiä ja einesruokaa. Erityisen paljon VSJK:ta sieppaa iloiset ja toiveikkaat blogimerkinnät joiden säihkettä hän kommenteillaan pyrkii tummentamaan. VSJK vihaa myös itseään, joten ei ole mitään tapaa saada tämän ihmistyypin kanssa kestävää anonillisuhdetta.

Mullon tylsää tai tulipa taas juhlapyhät - anonilli
Osa anonilleista harjoittaa blogihäiriköintiä satunnaisesti vain viihdekäytössä silloin kun parempaakaan tekemistä ei ole. He eivät ole tosissaan ja vain leikkivät! Varo siis tunteitasi äläkä sitoudu tämänkaltaiseen anonilliin.

Ps. Ip- osoitteiden katsomisesta on kyselty - palaamme tähän tarkemmin myöhemmin mutta hankkimalla hyvän laskurisoftan, esim. Site Meterin, pääset kärryille jo jonkinverran siitä millaista porukkaa blogissasi luuhaa ja mistä he ovat tulleet ja minne menossa.

Muutamia lukijapalauttaita ihmisiltä, joilla jo on ikioma anonilli


Tiina, neuleblogaaja
"Mä oon bloggaillut jo sellaisen puoltoista vuotta ja aluksi kaikki oli jotenkin kivaa ihan silleen uutuudenviehätyksessä. Sain aika paljon kommentteja jopa keskeneräisille neuleille ja oli sellanen fiilis, että on päässyt jotenkin piireihin. Mutta sitten jossain vaiheessa mulle iski sellanen tyhjyys tai turhauma, emmä sitä oikein osaa selittää, jotenkin tuntui että jotain puuttui.
Mut sitten tossa syksyllä mä kirjoitin jotain noista Novitalangoista ja sitten sinne saatiin oikea kommenttisota pystyyn. Sen tuoksinassa mulle tuli pari sellaista anonyymikommentoijaa jotka oikeestaan ensin vaan kommentoi sitä keskustelua nimettä. Mut sitten ip-osoitteen perusteella mä sain toisesta vakivierailijan ja nyt aina sillon tällön kun mä kirjoitan jostain uudesta työstä tai teen lankakaupparapskaa se kommentoikin jotain niinku "no ei toi nyt niin ihmeellinen ole" tai "emmä olis tollasia värejä ottanut". Mä oon jotenkin nyt onnellisempi ja tyytyväisempi mun blogiin. Se tuntuu todellisemmalta, konkreettisemmalta.

Ja vaikka mä miten sitä yritänkin selittää omista lähtökohdista lähtien se on kyllä varmaan pitkälti kuitenkin anonillin ansiota. Musta on ihana tietää että joku oikeasti lukee mua jatkuvasti ja seuraa mun tekemisiä niin tarkasti, että joku on siinä vieressä kokoajan. Että kyllä mä ainakin anonilliä suosittelen jos aikoo olla varteenotettava neulebloggaaja."


"Neiti X, nettipäiväkirja, top listalla 300 ja 400 välillä"
"Moi. Mä vaan sitä kirjoittamaan että mulla oli tossa vähän aika sitten aika kriisi sillosen poikaystävän kanssa ja kun mä sitä anxtasin blogissa mä sain aika montakin anonilliä kertomaan mulle mitä mun pitäisi sen suhteen kans tehdä. Kun Ville (siis tää mun ex) oli ollut pahana ja mä surin sitten niitä rikkoutuneita Villeroibosheja tuli pari sellasta anonillikommenttia siitä, että oikeasti mä voisin vähän kattoo mitä mä teen kun oon tollasen kanssa yhdessä ja aateeämmät jää ilman miestä. Ja sit se toinen anonilli joka kirjotti ainasqi kolmella eri nimimerkillä samalta ip- osoitteelta siitä, kuin mun kaltainen nainen saa just sitä mitä tilaa.
Silleen se oli ehkä sillon rankkaa, mut mä oikeasti en olis uskaltanut varmaan koskaan lähtee siit suhtest jos mul ei olis ollut noiden anonillien tukea mukana. Kyllähän kaverit silleen yritti auttaa, mutta ne kuitenkin oli jotenkin epäilyttävän hymisteleviä ja ystävällisiä. Noi anonillit oli kuitenkin silleen rehellisiä, luotettavampia.
Nyt mulla on pieni meilisuhde toisen noista anonilleistä kanssa. Katotaan nyt tuleeks tästä mitään, mutta mä oon ainasqi ihan kevättä rinnassa meiningillä. Et ainakin mulle anonilli on ollut sellanen kiva juttu."


Jarno, harrastebloggaaja
(tekstiä vähän toimituksen puolesta muunneltu ettei siitä tunnista henkilöä, Jarnon harrastus on niin harvinainen)
"Moi, sä kysyit anonilleistä. No kuten tiiät mulla on se yx perhe ja työblogi jossa ei oikeastaan oo vielä mitään hirveemmin sisältöö. Siellä ei oo kauheesti anonillejä käynyt edes yhden illan piipahduksilla, mikä sinäänsä on vähän harmi, mut emmä ole oikeen siihen blogiin panostanutkaan.
Mut mitä sä et tiedä on se, että mul on kans xxxxkuvablogi, jossa mä esittelen xxxx. Siellä noita anonillejä on oikeasti ehkä kymmenkunta. Ne yleensä arvostelee kaikki xxxxkuvat negatiivisesti ja sitten toisinaan ne haukkuu mua xxxxriksi. Aluks mä jotenkin ajattelin, että tää on vähän nuijaa ja tylyä tulla toisten blogeihin mulkkuileen, mut sit mä jotenkin oivalsin että se just on se juttu mistä mä itse saan kiksei kun mä valitsen noita xxxxkuvia. Nyt mä oon yrittänyt kans otsikoida silleen anonilliystävällisesti ja vähän provosoiden. Mulle on syntynyt useampi sellainen kevyt anonillisuhde jotka aika aktiivisesti kommentoi mun blogissa noita xxxkuvia. Ei niistä nyt yksikään mitenkään vakava juttu ole ollut, mut onhan ainakin säpinää. Mä tavallaan kyl diggaan sitä."

Kerro ihmeessä oma tarinasi meille! Kommenttikenttä on avoin - jopa omalla nimellä kommentoijille. Emme ole rasistisia!

Jos olet saanut oman anonillin on tärkeää huolehtia myös anonillin tarpeista ettei karkoita yhden illan anonilliä pois blogistaan. Tässä muutamia vinkkejä siitä mitä ei missään tapauksessa kannata tehdä mikäli haluaa säilyttää oman anonillinsä.

1. Mykkäkoulu

Anonilli haluaa tulla huomatuksi. Tämän vuoksi on todella huonotapaista ja harkitsematonta jättää vastaamatta anonillin kommentteihin. Jos löydät jonkun toisen blogista anonillin kommentin voit myös auttaa bloggaajaa säilyttämään anonillikommentoijansa siten, että vastaat anonillille kärkevästi. Tärkeää on heti alusta osoittaa että anonillin kommentit ovat merkittäviä ja tärkeitä. Niiden sivuttaminen ja olankohautus on ikävä kyllä paras tapa menettää anonillin kiinnostus.

2. Samanmielisyys

Anonillin kommentti on usein vastalause bloginpitäjän kirjoitukselle tai negatiivinen kommentti. Jos olet blogin kirjoittaja on todella suuri virhe tunnustaa, että anonilli ehkä onkin osannut ajatella asiaa toiselta kantilta ja voikin olla osin jopa oikeassa. Anonilli haluaa vastakkainasettelua ja liian pehmeällä ja totisella suhtautumisella hänen kommenttiinsa voit menettää totaalisesti teidän välillänne syntyneen luottamuksellisen suhteen. Esim. "Janna" kertoo asiasta näin:
"Mä kirjoitin koirankakasta ja siitä kuinka ikävää se on korkokengissä. No, sain niitä anonillejä sitten tosi paljon ja jotenkin mä tajusin, että se on tosi rankkaa joutua kolme kertaa päivässä viemään sitä hurttaa ulos ja että sitä ei voi muistaa aina että se kakkapussi tuli jo käytettyä aiemmin illalla. Että vahinkoja sattuu. Ja että se on tosi noloa omistajallekin. Ja että tosi monet oli niinkö pahoillaan.
Mut sit mä kirjoitin uuden merkinnän siitä, että oikeesti mä nyt ymmärsin ton koirankakkaongelman ja miten rankkaa sen täytyy olla omistajallekin. Se oli niinkö virhe, selvästi, koska sen jälkeen kaikkien anonillien kiinnostus mua kohtaan lakkas. Jotenkin mua nyt hirveesti kaduttaa tää juttu ja tää blogi on nyt eka kerta kun mä voin kertoa tästä harmituksesta. Jotenkin tuli sellainen olo että mä olen ihan alemman tason blogajaa kun en kelpaa edes anonilleille. Et mun blogissa olis kyllä oikeasti tilaa anonilleillekin - anteeks kun olin niin tunteeton törppä."

3. Mielipiteen mitätöinti

Tämä liittyy osin tuohon edelliseen, mutta on tavallaan erillinen tapa torjua anonilli. Jos esimerkiksi anonilli sanoo, että "ostitpa rumat verhot" tai "kylläpä sulla on kierosilmäinen kakara" ei ole viisasta suoraa ilmoittaa anoillille, että tällä on lupa ja oikeus olla sitä mieltä, mutta että anonillin mielipide ei mitenkään kosketa sinua. Anonillin merkittävyyden torjuminen on oikeasti loukkaavaa, eikä meistä kukaan kai oikeasti halua olla anonillille loukkaava! Yritä muistaa, että anonilli on usein herkkä ja haavoittuvainen ihminen joka odottaa sinulta ihan normaaleja käytöstapoja. Varo mitätöimästä anonillin merkittävyyttä rinnastamalla hänen kirjoituksiaan kenen tahansa muun mielipiteeseen!

4. Anonillin kommenttien sensurointi tai moderointi

Anonillillä on tärkeää asiaa jonka hän haluaa nimettä jättää juuri sinun blogiisi. Älä siis moderoi anonillien kommentteja tai poista niitä! Tämä on pahin virhe minkä aloitteleva blogaaja tekee anonillien kanssa. Anonilli ei halua keskustella kanssasi kahden vaan kokee sen liian läheiseksi ja tungettelevaksi. Anonilli haluaa tutustua sinuun mielummin varovasti ryhmätilanteeseen rinnastuvassa julkisessa blogikommentoinnissa. Anna anonillille lupa olla arka suhteesi: hän ei ole vielä valmis siirtymään täyspäiväiseksi stalkkeriksi vaan haluaa ensin tietää oletko suhteen arvoinen.

5. Anonillin ip- osoitteen bannaaminen

Sulkemalla pääsyn blogiisi tietystä ip - osoitteesta saatat sulkea myös kokonaisen taloyhtiön, koulun tai perheen pääsyn blogiisi. Mikään ei ole niin tylyä anonillille kuin estää häntä liikkumasta täysin vapaassa internetissä. Anonilli kokee suurta huolta muista samalla ip- osoitteella surffaavista kanssaihmisistä joilta myös samalla saatat vahingossa riistää oikeuden olla lähelläsi. Vaikka saisitkin tietoosi anonillin ip- osoitteen ja tätä kautta tietäisit hänestä enemmän kuin hän luulee sinun tietävän, älä missään nimessä näytä tätä anonillille. Liiallinen innokkuus ja tuttavallisuus anonillisuhteessa tuottaa lähinnä vain pakenemista ja hyvin alkanut anonillisuhde saattaa katketa kesken kaiken. Tulevien anonillien on vaikea sitoutua suhteeseen kanssasi jos vielä teet julkisesti tiettäväksi, että vain leikit anonillien tunteilla kunnes kylmästi eristät heidät blogistasi pois.

Mitä tehdä jos olet jo karkoittanut anonillisi?

Kerran menetettyä anonillisuhdetta on usein aika työläs korjata. Hyvistä yrityksistä huolimatta anonillikään ei ikuisesti jaksa tylyä torjuntaasi vaan siirtyy autuaammille nillityspalstoille. Voit kuitenkin yrittää korjata virhettäsi esim. kirjoittamalla anonillille / anonilleille avoimen anteeksipyyntökirjeen. Jos tämä tuntuu liian vaikealta, voit myös esim. käyttää tätä kätevää pientä banneria viestimään anonilleille, että pahoittelet aikaisempaa reaktioiden pihtaamistasi ja kylmyyttäsi:

Jokainen meistä on varmasti törmännyt ärsyttäviin asioihin toisten blogeissa. Yksi on valinnut kerrassaan karmeat värit villasukkiin, toinen tekee itselleen typerän näköisiä puseroita, kolmas ei osaa siivota kotonaan. Tekeekö sinunkin mielesi joskus vähän huomauttaa? Mutta et kuitenkaan tahdo tehdä sitä oman nimimerkkisi turvin, ettei vaan kukaan tiedä että se olit sinä... Ties mitä ajattelisivat?

Kommentoi anonyyminä! Anna nillisi tulla, älä pidättele! Kyllä ihmisiä saa ojentaa, jos he ovat tyhmiä. Saattavat, ruojat, jopa oppia jotakin!   

Tee sinäkin jo tänään ratkaiseva teko ja ojenna kanssaihmisiäsi. Mielesi tekee kuitenkin.